tiistai 11. helmikuuta 2014

EN YMMÄRRÄ

tuntuu pahalta kun sun elämän tärkeimmät ihmiset ei ymmärrä mikä sun mielestä näyttää hyvälle tai mistä pidät. 

puhun tässä kohtaa vanhemmista jotka eivät halua ymmärtää tai eivät vaan ymmärrä sinua joskus. itseäni ei niinkään hetkauta jos joku tulee anonyymisti sanoo päin naamaa jotain rumaa mutta jos se on mun läheinen ihminen nii sillon se satuttaa mua. kunnioitan vanhempiani paljon ja arvostan heitä ja heidän tekemisiä paljon mutta en saa aina heiltä vasta kaipuuta. tiedän että vanhempani ovat ylpeitä minusta mutta en ymmärrä miten he voivat viestiä mulle joko sanoilla tai teoilla niinkui tekevät. mulla on rumia ja huonoja kavereita, mun vaatteet on rumia, mun hiukset on rumat, mun tykkäämisen kohteet ovat rumia ja kaikki on vaan yhtä rumaa paskaa jota en itse ymmärrä. toisessa lauseessa vanhempani kehuvat mua kuinka hienoa että olen oma itseni ja toisessa haukkuvat mua päin naamaa tai piilovittuilevat mulle.

toinen mun vanhemmista nauraa mulle päin naamaa. kävin sitte näyttämässä ostamaani paitaa, haluamani kenkiä, uutta meikkiä niin saan vaan vastaukseksi ''haha toiko on sun mielestä hieno ?''. ei mulle tulis mieleen arvostella mun vanhempien puheutumista, meikkiä tai hiustyyliä. koska se on sen asia eikä mun. jotenki se vaan tuntuu paskalta kun meet innossais näyttämään jotain sun mielest hienoo ja saat naurut vastaukseksi ja kyseenalaistusta.

mun vanhemmat ei ymmärrä sitä ettei esim. yks lävistys muuttais mua mihinkään koska tulisin silti olemaan aina sama sina. haluan lävistyksen itseni takia enkä kenenkään muun. en koita tavoittaa sillä mitään vaan haluan totettuaa itseäni ja se on minusta nätti. musta on tavallaan väärin että vanhemmat päättää mun kehosta kunnes olen 18vuotta. se aina on niin pitkä ja elän silloin varmaan elämäni parasta aikaa. kyllä ihminen mun mielestä saisi päättää jo kehostaa ainakin 16 vuotiaana. koen ainakin itseni olevan kypsä tässä suhteessa että haluan omistaa itse itseni. haluan toteuttaa itseäni enkä elää mun vanhempien takia. rajusti sanottuna se tuntuu siltä. ää. mä yritän kuulemma kuulua johonkin koska haluan yhden korun nenääni. 

tiedän lävistyksen haitat ja hyödyt. olen koittanut monesti puhua vanhemille siitä mutta heti mua aletaan syyllistää ja haukkua. en vaan tajua mitä ne pelkää. ei mikään lävistys ole ikuinen ja ammattilaisen tekemänä se on turvallista. tästä lävistyksestä ei jää edes näkyviä arpia ja sen voi piiloittaa jos on tarvis.
ää. tuntuu vaan etten riitä mun vanhemmille ja tuntuu että ne haluis että olisin erinlainen kun olen. heti kun mulla on vähemmän miekkiä nii mulle tullaa sanoo että kuinka nätti olen nyt ja plääplää. miks en vaan voi riittää tälläsenä kun olen oli sitten mulla tummat silmät, musta paita, lävistyksiä, hiukset auki, revityt housut, valkea naama.

onks muilla samanlainen tilanne tai ollut samanlainen ja miten selvititte tilanteen ?





10 kommenttia:

  1. mitä ihmettä? Mun mielestä sä oot todella neutraalin näköinen niin kuin tyylillisesti joihinki muihin verrattuna, niin miten sun vanhemmat voi sanoa tollasta? O.O anna mennä sen läpi korvien! Oot niin nätti ettei kukaa voi tosissaan sanoa tollasta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nii munkin mielestä oon aika neutraalin näkönen D: mutta yritän ja kiitos c:!

      Poista
  2. Tyhmää!! Ei voi sanoa muuta ku et koita kestää ja piä pääs!♥ mulla oli sillee ku räväytin ujona tyttönä hiukset punasiks ja tein ite smileyn, porukat ei tykänny yhtää mut ku ne näki mite pystyn olee oma itteni ja kasvaa ni ne on nykyää vaa ilosia ja ei vois aatellakaa mua muunlaisena. Ei kannata ees selitellå porukoille mitää, ite oon aina sanonu vähä niiku että en vaa haluu tulla samanlaiseks seinäruusuks ku porukat=D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nii toivon että munki porukoiden kanssa kävis noin c:

      Poista
  3. Itselläni ei ole ollut tälläisia ongelmia vanhempieni kanssa, mulla on onneksi tosi rennot ja hyväksyväiset vanhemmat kaiken suhteen :) mutta on sitä välillä saanut kans kuulla arvostelua ulkonäöstään, eikä se ole mua sillleen koskaan kiinostanut. Mielestäni jokainen saa olla sellainen kun on. Vanhempien ei auta muu kuin hyväksyä asia, siihen voi mennä kuiteskin aikaa. Pohjimmiltaan jokainen vanhempi rakastaa omaa lastaan eivätkä varmaan ymmärrä että sinusta tuntuu pahalta kun kuulet heidän suustaan tuollaista. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  4. Anteeks anoilu, mut ei tälläi ujopaska nimelläkää uskalla \o/
    Mä oon kattonu sua koulussa jo ihan pirun kauan, koska musta sun tyyli on vaan nii upee. Rohkee, persoonallinen, vaan ihana... Koita jaksaa vaik mutsi o asennevamma, koska sä oot musta superupeus!

    VastaaPoista
  5. Mä oon itte käyny monia monia keskusteluja vanhempien kanssa aiheesta lävistykset/tatuoinnit ennen kun täytin 16 ja pääsin ilman minkäännäkösiä lupia ottamaan lävistyksen ja toisenkin mut eihän ne siitä missään vaiheessa tykännyt mutta ei pyytäny kuiteskaa ottaa pois :) Myös pukeutumiseen ne joskus on kovasti koittanu sekä hiuksiin puuttua mutta kun on semmonen kun tahtoo ja näyttää niille ettei se erilaisuus oo mitenkään vaarallista niin eiköhän ne sielläkin opi arvostamaan sitä. Ne vanhemmat kun toisinaan tuppaa olemaan vähän vanhanaikasia ja tietämättömiä ;) tsemppiä sinne!

    VastaaPoista