Aattelin, että voisin höpötellä tänne hieman mun kuulumisia. Mun elämä on muuttunu lukion aikana jonkin verran. Päivärytmi on muuttunu päälaelleen. En enään hillu joka ilta jossain vaan suurimman ajan vietän kotona sohvalla. Mun mielestä se on ihan jees, koska en mä jaksais koulua ja jatkuvaa 'pakko mennä ulos johonkin tai ees jotain'. Paljon enemmän aikaa jääny aikaa itelle ja vaan olemiseen.
Joulukuussa tajusin viimein, että mun on pakko tehä jotain urheilullista tai mun pää kirjaimellisesti hajoais. Jääkiekko kuulosti siinä vaiheessa helpolta, kun edellinen valmentajakin tuli kyselemään mua pelaamaan. Tällä hetkellä käyn jäällä 2 kertaa viikossa. Pääsin saloon pelaamaan höntsä lätkää. Tuntuu hyvältä palata vanhoihin kuvioihin. Jääkiekko jäi kipujen ja kavereiden takia taakse, mutta nyt mä tarvitsen sitä mun elämään. Tällä hetkellä höntsälätkä on tosi vapaata eikä oo kauheita velvollisuuksia, koska en kilpaile.
Yleisesti liikunnantakia mulla on nykyisin paljon parempi olo. En oo enään niin vainoharhainen. Olin tulla hulluksi joka iltasten ahdistus ja paniikkikohtausten takia. Onneks nää on siirtyny lähes kokonaan mun elämästä pois ja oon paljon tietosempi, miten pystyn hallitsemaan itseäni.
Lukioaikana mua on alkanu lähes päivittäin särkee päätä ja musta tuntu, että mun näkö olisi huonontunu. Viimein viime viikolla varattiin aika optikolle, ja se totes että mun päänsärky johtuu hajataitosta. Nyt on silmälasit tilauksessa, ja toivon että pääsen tästä jatkuvasta päänsärystä eroon.
Yleisesti elämä pyörii ympärillä nopeasti ja mä uin sen virran mukana. Aika tuntuu kuluvan kauhean nopeasti, mutta silti mikään ei tunnu muuttuvan. Voisin vaan kaikkipäivät maata sohvalla. Pahinta tässä on ehkä etten edes kaipaa mitään suurempaa. Edelliset haaveet ja kiinnostuksen kohteet on tuntunu hiipuvan mun lipuessa vaan eteenpäin. Ehkä kesän tullessa elämä alkaa taas maistua raikkaammalta. Hope so,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti