ei ikinä suosittu. enimmäkseen syrjitty.

'' en ole ihminen, joka haluaisi kostaa. olin heikko ja annoin periksi eikä hän saanut oikeuksien mukaan takaisin. ''

 

ää,, halusin nyt alkaa kirjoittaa mun elämän merkittävästä asiasta eli kiusaamisesta. mua on kiusattu tai syrjitty oikeestaan koko mun ala-aste aikani. mun luokka vaihtu 3kertaa joka varmaan vaikutti siihen vähän. kolmosluokan jälkeen mul on kuintenkin ollut aina sama luokka tähänkin asti.

'' en haluaisi mistään hinnasta palata ajassa päin siihen helvettiin ''

 

 mua kohtaan kiusaaminen on ollu vain sillast henkistä, taino miten sen sanois. en ole kokenut väkivaltaa. mua on vain haukuttu seläntakana, päin naamaa, ei oo haluttu mukaan johonkin, esitetty hyvääkin ystävää..

mä en itse tiiä mistä se kaikki alkoi. ykkösluokalla mulla ei ollut kavereita. kakkosluokalla uusiluokka muuton takia ja kaikki oli pelkkää säätöä. normaalia sen ikäisille tytöille.(?) kolmosluokalla siirryi musiikkiluokalle samaan kouluun. osa oppilaista oli uusia joita en tuntenut. kolmosluokalla vapaa-ajalla oli aika paljon 2vierusluokkalaisen kanssa.

 '' en kokenut kuuluvani porukkaa. kaikki oli suhteellisen vaikeaa ''

4 ja 5luokalla mua alettiin kiusaamaan enemmän. luokallani oleva tyttö ei halunnut mua mukaan kaikkiin juttuihin. se valehteli kaikille ja kaikki tiesi sen. kukaan ei vain uskaltanut sanoa sille mitään. koska se oli kaikkien mielestä niin kiva tai jotain emt. kuitenkin kaikki halus olla sen kaveri.

koin lähes päivittäin jonkilaista kiusaamista tai syrjintää, joko omalta luokkalaiselta seläntakana tai sitten niiltä vierusluokkalaisiltani päin naama. monesti illalla ennen nukkumaan menoa itkin hysteerisesti. koin itseni huonoksi ihmiseksi ja halusin pois täältä. koin etten sopisi joukkoon. olisin vain liian outo tänne. liian erinlainen. 

'' arvet käsivarsissani kertovat sen ajan tuskastani ''

jossain vaiheessa mittani oli täynnä. tuntui että olin kokenut jo kaiken. halusin olla mahdollisimman vähän tekemisissä kiusaajien kanssa. aloin viettämään aikaa varsinkin sofian kanssa sekä julian kanssa aikaa. minun pitää nyt kiittää heitä tässä samalla. ilman heitä kaikki olisi ollut  paljon hankalampaa. kiitos ♥

'' en tiedä miten osaisin kylliksi kiittää. te osasitte mut uudelleen yhteen liittää ''

ylä asteella kuisaaminen on loppunut kokonaan. meidän luokalta oleva se tyttö muutti toiselle paikka kunnalle kun olin kutosella ja kaikki helpottui. myös vierusluokkalaiset tytöt lopettivat kiusaamisen ja heistä tuli uudelleen kavereitani.

liikun nykyään adlin,venlan,anna,jannan ja lauran kanssa ja mulla menee todella hyvin c: kiitos heillekkin ku he ymmästävät minua ja muuta ♥

miks mä nyt halusin kirjottaa oli se, että mun mielestä ketää ei saa kiusata, ei ketään. koulukiusaaminen on hirvee asia ja siihen pitäis osata puuttuu ajoissa. kuitenkaan sitä useimmin aikuiset ei voi lopettaa vaan ne ''seuraajat'' jotka tietää mitä tapahtuu mut ei vain osaa puuttuu asiaan. en osaa kaikkii osioita kirjoittaa tähän enkä haluakkaan. mutta mun mielest jokainen vois vähän miettii omaltakohdaltaa tätä asiaa. mua kohtaan tää asia ei oo ees ollu pahimmasta päästä, mutta silti mä muistan ne sanat joka mulle sanottiin ja joka päivä mietin minkälaista elämä sillon oli ja se oli sillo aivan perseest.